Hyvin suunniteltu tulevaisuus on puoliksi tehty – mutta entä ne tekijät?

Julkaistu 11.9.2018 | Vesa Laineenkare

Tällä hetkellä meillä menee kansantaloudessa kohtuullisen hyvin. Mutta huoltosuhteen muuttuessa hitaasti, mutta vääjäämättömästi yhä haastavampaan suuntaan, ovat omat ajatukseni pakostakin harhailleet yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin edellytysten kannalta keskeisissä kysymyksissä.

Ilmeisen henkilökohtaisista preferensseistä johtuen teknisen kaupan rooli on korostunut näissä pohdinnoissa. Miten esimerkiksi elinkeinoelämän (ja hyvinvointiyhteiskuntamme) toiminnan perusedellytykset, kuten työvoiman osaaminen ja riittävyys, varmistetaan seuraavien vuosikymmenien aikana? Ja ennen kaikkea teknisen kaupan alalla? Aiheesta on keskusteltu ja tullaan varmasti keskustelemaan vielä pitkään eri foorumeissa eli ei tässä mitään uutta ole. Oleellinen kysymys työvoiman ja osaamisen haasteessa teknisen kaupan näkökulmasta on se, miten nuoret saadaan kiinnostumaan alasta. Ja miten me teknisen kaupan toimijat otamme tämän haasteen ja tavoitteen haltuun?

Nyt noususuhdanteessa teknisen kaupan resurssivaje korostuu samaan aikaan, kun työttömien määrä ei enää kovinkaan merkittävästi vähene. Työvoiman saatavuus mekaanikosta tekniseen myyjään on niin sanotusti kiven alla. Tilanne ei tulevaisuudessa suinkaan näytä yhtään ruusuisemmalta. Kaikille vähänkään asiaa seuranneille on käynyt jo jokin aika sitten selväksi, että esimerkiksi myyntityö tai ”myyjän ammatti” ei tunnu kiinnostavan nuoria, kuten ei myöskään ”kädet rasvassa kyykkiminen jonkun koneen vieressä”. On myös havaintoja siitä, että kovin harvoilla nuorilla on riittävää ja oikeaa tietoa teknisestä kaupasta – esimerkiksi B to B -myynnistä tai niistä uramahdollisuuksista, joita alalla on tarjota. Tosiasia lienee se, että vaikka heti huomenna saisimme suuret määrät nuoria kiinnostumaan ja kouluttautumaan alalle, niin vasteaika osaajapulan taltuttamiseksi yritystasolla lienee luokkaa 5-10 vuotta. ”Nyt tarttis tehrä jotain ja äkkiä”.

Haasteen kampittamiseksi on tehty asioita, paljonkin. Teknisen kaupan osaajapoolin (ja osaamisen) varmistamiseksi nyt ja tulevaisuudessa ei riitä se, että poliittiset päätökset tukevat investointeja, verokohtelu kannustaa yritystoimintaan, lisätään koulutuspaikkoja ja tehdään hienoja koulutussuunnitelmia. Nämä toki luovat edellytyksiä, mutta eivät poista käsillä olevan haasteen juurisyytä: nuorten kiinnostusta (tai sen puutetta) hakeutua teknisen kaupan alalle. Niin, totta tosiaan, nuorethan ovat tässä problematiikassa se tärkein tekijä, vaikuttamisen kohderyhmä.

Vaikuttamisen painopisteen tulisi olla suoraan kohderyhmässä. Teknisen kaupan kiinnostavuushaasteessa on lopun perin kysymys nuoriin vaikuttamisesta, joten konkreettisten vaikutuskeinojen ja ajankohdan määrittely on tärkeää. Joko onnistumme tässä tai sitten emme. Tavoitteemme lienee selvä: teknisen kaupan tulisi olla nuorten keskuudessa houkutteleva ja tavoittelemisen arvoinen, ”The First Choice”. Suoraan nuorilta hankittujen (n=5, ei tieteelliset metodit) kommenttien ja havaintojen valossa näyttää kuitenkin siltä, että me, teknisen kaupan toimijat, pyrimme vaikuttamaan näissä asioissa turhan kaukana kohderyhmästä. Kohderyhmä eli nuoret onkin nähtävä tässä ”asiakkaana” ja asiakkaan kokemus tunnetusti ratkaisee pelin. Ruohonjuuritasolla tapahtuvalle vaikuttamiselle on siis selvä tilaus. Miten me tähän vastaamme?

Lisää näkemystä ja vastauksia tähän kysymykseen pitäisi hakea suoraan nuorilta, siis ”asiakkailta”, hieman isommalla otannalla. Toimintaympäristö ja nuorten näkemykset sekä heitä kiinnostavat asiat ja tekijät saattavat muuttua nopeastikin, joten ymmärrystä nuorten draivereista pitäisi myös päivittää riittävän usein ja säätää sitten vaikuttamisen keinovalikoimaa sen mukaan.

Vaikuttaminen tulisi kohdentaa yläasteikäisiin, 7-8-luokkalaisiin.  Jos lähdemme liikkeelle myöhemmässä vaiheessa, on peli osiltaan menetetty. Siinä vaiheessahan ”asiakkaiden” perusvalinnat on jo melko pitkälti tehty. Kun alustavia ammatinvalintaan vaikuttavia päätöksiä tehdään epäkypsässä iässä, faktat eivät aina näyttele ykkösroolia päätöksenteossa. Lapsellista tai ei, usein näissä koulutus/ammatinvalinta-asioissa orastava kiinnostus johonkin lähtee monesti sinänsä epäoleellisista asioista ja vaikuttimista. Joskus ehkä tarvitaan hieman bling-blingiä ja sirkustemppuja.

Miten sitten yläasteikäisiin voitaisiin konkreettisesti vaikuttaa? Miten jätämme alastamme positiivisen ja mahdollisimman pysyvän muistijäljen nuorten mieliin – ja vieläpä kustannustehokkaasti? Yhtenä vaihtoehtona teknisen kaupan alan tunnetuksi tekemisessä on lähestyä teemaa verkossa pelattavan, interaktiivisen pelin näkökulmasta. Tämä vaikuttamisen keino kohdistuisi suoraan kohderyhmään eli yläasteikäisiin ilman välikäsiä. Pelin välityksellä nuoret voisivat tutustua niihin ammatteihin, mahdollisuuksiin ja urapolkuihin, joita teknisen kaupan ala heille tarjoaa, ennen kaikkea tavalla, joka sopii nuorten maailmaan. Ajatus kannattanee koeponnistaa ja pilotoida kohderyhmässä. Korjaan, siis ”asiakkailla”.

Vesa Laineenkare
Toimialajohtaja, Wihuri Oy, Tekninen kauppa
  • Koulutuskalenteri
  • Hallitusohjelmatavoitteet
  • Markkinakatsaus