Joko nyt on aika? Vastuullisuus on nousemassa driveriksi liiketoiminnassa

Julkaistu 16.10.2019 | Heikki Ojanperä

Vielä hetki sitten eräät mielipiteenmuodostajat tähdensivät, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa arvoa omistajille. Toisaalta tiedämme, että maailmalla on menestyviä yrityksiä, joiden liikeidea on jotain vallan muuta. Erilaisia arvoja on liikkeellä.

Tänä päivänä, kun kaikki rattaat jauhavat ilmastomuutoksen torjuntaa, on vastuullisuus lopulta konkretisoitumassa myös liiketoiminnassa ja nousemassa yhdeksi sen menestystekijöistä. Sitä vauhdittaa myös sukupolvenvaihdos – uudet päätöksentekijät näkevät ilmastoasiat jo omalla kohdallaan myös uskottavuuskysymyksenä.

Tekninen kauppa on tuontia teollisuuden tarpeisiin ja siten alisteista asiakastoimialoilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sellaista ei kannata tarjota, mille ei löydy aitoa kysyntää. Asiakkaan haluamat asiat joko näkyvät tarjouspyynnössä tai sitten niitä ei ole. Vastuullisuus onkin liian usein rajoittunut sen pallotteluun, kenen rooliin toimitusketjussa jokin yksittäinen vastuu, virhe tai kuluerä kuuluu; itse kilpailua on käyty vain tavaran hinnalla. Poikkeuksiakin on, totta kai, ja tarkoitan tällä valtavirtaa.

Työturvallisuusasiat nousivat ensin – ne on mielletty tärkeiksi jo pitkään, ja lainmukainen dokumentointi, perehdyttäminen ja koulutus ovat asiakkaiden ”ostoslistalla”. Samoin yritysturvallisuus, asiakashan ei halua joutua huijatuksi, vakoilluksi tai hakkeroiduksi. Kiinteä teollisuus on näissä rakennusalaa edellä, mutta isot rakennusliikkeet ovat nykyisin jo turvallisuuden esimerkillisiä edelläkävijöitä.

Ympäristöasiat onkin sitten jo kevyemmin koettu asia, ja esimerkiksi kiertotalouden tarpeet ja päästöhaasteet ovat kiinnostaneet vähemmän. Tästä hyviä esimerkkejä ovat muun muassa työkoneiden ”riisuminen” päästöteknologiasta tehojen kasvattamiseksi tai rakentamisen pölynhallinnan laiminlyönti tarkkojen vaatimusten puuttuessa, vaikka välineet ovat kaikkien tiedossa ja ulottuvilla. Yksittäinen rakennuttaja tai yritys ei ryhdy vastuulliseksi päänavaajana ennen muita, koska tarjolla on lähinnä lisäkustannuksia.

Mutta ilmastonmuutokseen…
Media ottaa jäätiköiden sulamisesta, metsätaudeista ja rajuilmoista kaiken irti, mutta konkretiaa syntyy vasta valtioiden toimiessa. EU etenee, ja Suomikin leikkaa CO2-päästöjä 39% vuoteen 2030 mennessä. Vaikka tavoite on aivan tuore, nyt harkitaan jo sen tiukentamista. Tässä vaiheessa alkavat jo kunnatkin ja julkiset hankintayksiköt herätä pohtimaan omia roolejaan varsinkin, kun julkiset hankinnat on kirjattu työkaluksi haettaessa CO2-leikkauspolitiikkaan vaikuttavuutta. Hiilettömyyttä tavoitellaan.

Perinteiset ratkaisut ovat hankintahinnoiltaan tyypillisesti halvempia kuin uudet esimerkiksi sähköön perustuvat. Kuka tahansa investoikin, joutuu ottamaan tämän huomioon. Sen vuoksi tarvitaan tiedon ja perehdyttämisen lisäksi ansaintalogiikkaa. Se on nyt löytymässä.

Ansaintalogiikka, jossa kaikki ovat karkeasti samalla viivalla, perustuu siihen, että koko toimiala liikahtaa samaan suuntaan asiakkaiden avulla ja vetämänä. Esimerkiksi työkonekaupassa, joka (koneiden käytössä) edustaa vajaata 10 prosenttia ns. taakanjakosektorista, koko rakennusalaa hallinoiva ympäristöministeriö on juuri allekirjoittanut green deal -sopimuksen Teknisen Kaupan Liiton kanssa. Sen tavoitteena on CO2-päästöjen leikkaaminen konekaupan tarjoomaa ja asiakaskoulutusta kehittämällä. Tavoitteeseen ei päästä hetkessä, mutta konekaupan suunta on tarkoitus kääntää muun muassa kannustimien avulla ja arvoketjun osaamista lisäämällä. Kova fakta on se, että meilläkään (kuten Ruotsissa jo nyt) ei hetken kuluttua ole asiaa urakoimaan millä tahansa kalustolla. Kannattaa profiloitua, kun se vie bisnestä eteenpäin.

Siirtymäajat ovat tärkeitä. Kaikille kerrotaan etukäteen, mihin suuntaan laivaa käännetään, ja annetaan kohtuullisesti aikaa tehdä liiketoiminnan edellyttämät muutokset. Teknisen Kaupan Liitto, joka harjoittaa kaupan elinkeinopolitiikkaa, toimii asiassa usealla tasolla ja vahvistaa rooliaan. Kannustimia tarvitaan lisää ja useammilla suunnilla (esimerkiksi julkiset tarjouspyynnöt, hankintojen poistot), jotta kääntyvä laiva alkaa edetä suuntaansa.

Heikki Ojanperä
Kirjoittaja on Teknisen Kaupan Liiton asiantuntija, joka jäi ansaitulle eläkkeelle syyskuussa. Hän työskenteli kevään ajan neuvottelutiimissä valtiovallan (YM) ja TKL:n CO2-leikkauksia tavoittelevan green deal -sopimuksen laatimiseksi.
  • Koulutuskalenteri
  • Hallitusohjelmatavoitteet
  • Markkinakatsaus