Mikä on hiilijalanjäljen kengännumero?

Julkaistu 5.6.2019 | Vesa Laineenkare

Viimeisten parin vuoden aikana on ollut mielenkiintoista seurata keskustelua erilaisten menopelien käyttövoiman ja moottoriteknologian tulevaisuudesta. On sitten kysymys autoista, työkoneista tai aluksista, tarve siirtyä pienemmän hiilijalanjäljen tai kokonaan hiilineutraaleihin järjestelmiin on (lähes) yleisesti asetettu, globaali tavoite.

Perinteinen polttomoottoritekniikka on kehittynyt viime aikoina melkoisin harppauksin, etenkin päästöjen määrää on saatu vähennettyä merkittävästi. Markkinatalouden perusperiaate, kilpailu, on nopeuttanut kehitystä. Perinteisen polttomoottorin ja käyttövoiman (diesel, bensiini, jne.) kilpailijat eivät ole enää pelkkää teoriaa, vaan ne ovat tulleet markkinoille jäädäkseen. Autoissa mm. täyssähköversiot akkuineen, kaasuvaihtoehdot sekä polttokenno (esim. vety) lisäävät vaihtoehtoja auton hankintaa harkitsevalle. Vaihtoehtoja siis on.

Kun aiheena on autojen käyttövoima, päästöt ja hiilijalanjälki, hyvin usein yleisessä ja poliittisessa keskustelussa ja valitettavasti myös mediankin kirjoitteluissa fiktio ja faktat kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Ihmisten on varmasti kovin vaikeaa muodostaa aidosti faktoihin perustuvaa mielipidettä asioista saatikka tehdä päätöksiä näiden perusteella. Ei ihme, että auton hankintaa harkitsevat saattavat siirtää päätöstään jo pelkästään tämän vuoksi.

Nyt käynnissä olevan täyssähköhypetyksen keskellä itseäni mietityttää useat asiat. Ilmeisesti täyssähköapplikaatioissa akut ja akkukapasiteetti tulee jatkossakin olemaan yksi perushaasteista, latausinfran lisäksi? Akuissa tarvittavat materiaalit (kaivannaiset) ovat niukkoja, mahtaako riittää koko tarpeeseen pitkällä aikavälillä, tuleeko niistä ”uusi öljy ja öljykriisi”? Entäpä täyssähköapplikaation elinkaariperusteiset hiilijalanjälkilaskelmat, mukaan lukien akkujen materiaalit, valmistus, jne.? Täyssähköapplikaatioissa hiilijalanjälki lienee vielä vuosienkin kehitystyön päästä huomattavasti suurempi kuin nykyisissä polttomoottorivaihtoehdoissa. Entä kierrätysasiat? Akkujen ja akuissa käytettävien materiaalien ja kemikaalien kierrättämisessä on vielä paljon parannettavaa. Turvallisuusasioissa huolettaa litiumakut, ne tunnetusti palavat räjähdysmäisesti. Kaasu- ja polttokenno/vetyapplikaatioissa polttoaineen varastointi ja räjähdysvaara nostattavat kysymyksiä, kuten myös tankkauspisteiden määrä.

Yhteiskunnan pyörien pitää pyöriä jatkossakin, toki luontoa säästäen, hiilijalanjälkeä merkittävästi vähentäen ja samalla ilmastonmuutosta välttäen. On kuitenkin kovin erikoista, että tietyt tekniikat ja polttoaineet haluttaisiin kategorisesti kieltää em. tavoitteisiin vedoten. Esimerkiksi dieselmoottorit ovat osoittaneet kestävyytensä, ne ovat tehokkaita ja tänä päivänä myös erittäin vähäpäästöisiä applikaatioita, joiden parissa tehtävää kehitystyötä ei tulisi hidastaa tai vaikeuttaa asettamalla kategorisia kieltoja, lähinnä mielipiteisiin perustuen. Sinänsä hyvään pyrkivä idealismi voi tässäkin tapauksessa tuhota parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamisen. ”Kilpailun rajoittaminen” hidastaa aina kehitystä. Faktat puhukoot puolestaan.

Kun tarkastelussa siirrytään autoista työkoneisiin ja aluksiin, realismin ja idealismin ero on jo merkittävä. Suurten valtamerialusten päästöt ovat huomattavia, mutta tekniikka niiden pienentämiseksi, mm. rikkipesurit, on jo olemassa. Tavoitteiden saavuttamisessa olennaista on se, että poliittiset päätöksentekijät vastaavat ja ovat vastuussa siitä, että myös moottori- ja käyttövoimateknologioiden osalta kehitystyön insentiivit ovat kunnossa, tekniikasta, polttoaineesta tai energianlähteestä riippumatta. Kehityksen kulmakerroin ja lopputulos ratkaisee. Haasteita riittää.

 

P.S. Itse olen valmis lyömään vetoa sen puolesta että polttokenno/vety/sähkömoottoriapplikaatiot tulevat lyömään itsensä läpi pitkällä tähtäimellä. Vety/polttokenno- yhdistelmä tuottaa palamisen tuloksena käytännössä vesihöyryä. Vetyä on käytännössä rajattomasti, ja sen valmistamiseen voidaan käyttää aurinko/tuuli/vesi/ydinvoimaa, jolloin se on hiilineutraalia.

Vesa Laineenkare
Toimialajohtaja, Wihuri Oy
  • Koulutuskalenteri
  • Hallitusohjelmatavoitteet
  • Markkinakatsaus