Miksi omistamista ja yrittäjien riskinottoa ei osata arvostaa?

Julkisuudessa käydään taas kiihtyvää keskustelua kasvavista tuloeroista (jotka eivät ole juurikaan 2000-luvulla kasvaneet) sekä varsinkin yrittäjien, eli yritysten omistajien maksamista veroista, jotka ovat väitteen mukaan liian alhaiset. Asiaa on helppo popularisoida ja samalla ruokkia asiaan syvemmin perehtymättömien käsitystä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta.

Nykyjärjestelmässä onkin varmasti joitakin epäkohtia, jotka oikeutetusti luovat epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Jotkut yksin yrittäjät voivat muuttaa palkkatulon kaltaisia tuloja pääomatuloiksi yrityksensä kautta. Jos kuitenkin katsotaan asiaa hieman isomman, muitakin työllistävän yrityksen näkökulmasta, investoivan yrittäjän kannalta, asia näyttääkin jo kovin toiselta. Nykyinen listaamattomien yritysten osinkojen verotus kannustaa voimakkaasti investoimaan yrityksen kasvuun ja luomaan työpaikkoja osinkojen nostamisen sijaan.

Nykyisen järjestelmän mukaan yritys maksaa ensin voitostaan yhteisöveroa 20%. Sen jälkeen jäävä nettotulos siirtyy yrityksen taseeseen omaksi pääomaksi. Jos yritys kasvaa ja menestyy, se sitoo kasvaessaan rahaa käyttöpääomaan ja tarvittavaan kiinteään omaisuuteen. Kasvavan yrityksen omistaja tarvitsee oman pääoman lisäksi lainaa pankista, jotta hän pystyy rahoittamaan kasvavan pääomatarpeen.  Kasvuyrityksen omistaja ei pysty alkuvaiheessa nostamaan lainkaan osinkoja, koska kaikki oma pääoma tarvitaan pitämään yrityksen omavaraisuusaste riittävänä, jotta rahoittajien, eli pankkien luottamus yritykseen säilyy ja rahoitusta järjestyy. Tässä vaiheessa yrittäjä ei ole siis saanut lainkaan osinkoja eli tuottoa riskinotolleen.

Jos niin onnellisesti riskiä ottaneelle yrittäjälle käy, (suurelle osalle ei käy) että yritys kasvaa ja tekee tulosta, voi yrittäjä ryhtyä nostamaan osinkoa yrityksestä kertyneistä voittovaroista, joista siis on jo maksettu 20% veroa. Mitä nykyinen listaamattomien yritysten osinkovero kannustaa tällaisessa tilanteessa tekemään? Se kannustaa nostamaan enintään 8% kertyneestä nettovarallisuudesta osinkoina ja pitämään loput yrityksessä. Jos yrittäjä nostaa osinkoa yli 8% nettovarallisuudesta, on ylimenevästä osasta vain 25% verotonta osinkotuloa ja 75% progressiivisesti verotettavaa ansiotuloa, siis sen jo maksetun 20% lisäksi.

Hyvää tulosta tekevään yritykseen kertyy siis voittovarjoa, joita ei kannata nostaa osinkoina. Jos yrittäjällä on mitään ideoita investoida yritykseen ja kasvattaa sitä, verotus kannustaa häntä sen tekemään. Hän voi taas ottaa lisää lainaa ja vivuttaa sillä kasvanutta omaa pääomaa ja investoida lisää koneisiin ja laitteisiin ja käyttöpääomaan, tai kasvattaa yritystä vaikka yrityskaupalla. Kasvava yritys työllistää jälleen lisää ja nettovarallisuus nousee. 8% isommasta pääomasta on jo suurempi summa ja yrittäjällekin kertyy tuntuvampia osinkotuloja, ja se taas kannustaa panostamaan lisää yrityksen kasvuun. Näin positiivinen investointien ja työpaikkojen luomisen kierre jatkuu.

Jonain päivänä pitkän päivätyön tehnyt rohkea riskiä ottanut visionäärimme päättää lopulta myydä vakavaraisen kasvavan yrityksensä. Häntä verotetaan pääomatulona 30% 30 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 34%. Yrittäjä maksaa siis luomastaan yrityksen substanssiarvosta 44-47,2% veroa, eli yhteisöveron 20% ja jälkeen jäävästä osuudesta pääomaveron 30-34%. Substanssin, eli nettovarallisuuden ylittävästä kauppahinnasta, eli liikearvosta (goodwill), hän maksaa pääomaveron 30-34%.  Onko tämä liian kevyttä verotusta riskipääomalle, jonka yrittäjä voi myös menettää, vaikka Covid 19:n aiheuttamien yllättävien tappioiden takia?

Yritysten omistajien verotuksen arvostelijat eivät koskaan puhu koko verorasitteesta, vaan he puhuvat vain siitä, että listaamattomien yrityksien osingot ovat verohuojennuksen piirissä ja se aiheuttaa heidän mielestään epäoikeudenmukaisuutta ja kestämätöntä tuloerojen kasvua. Muistutuksena tähän vielä, että listaamattomien yritysten alennettu 7,5% osinkoverotus koskee korkeintaan 150 000 euron osinkotuloja, ne oikeasti suurituloiset yrittäjät maksavat osingoistaan 28% veroa, jolloin kokonaisveroasteeksi tulee 42%, vaikka nostaisi vain 8% yrityksen nettovarallisuudesta ja investoisi loput kasvuun.

On aika nostaa yrittäminen, eli yritysten omistaminen arvoonsa. Riskinotosta pitääkin palkita ansiotuloa alhaisemmalla pääomaverolla, jopa vielä nykyistä alemmalla. Omistajat eivät ole ahneita verenimijöitä vaan yhteiskunnalle välttämättömiä riskisijoittajia, jotka tärkeällä panoksellaan ja omilla kyvyillään luovat meidän lastemme ja lastenlastemme tulevan elintason.

Paine pääomaverojärjestelmän muuttamiselle on nyt julkisuudessa kova. Toivotaan, että omistajien kannustimia investoida kasvuun ei tuhota lyhytnäköisen populistisella politiikalla.