Tekijöistä on pulaa – ammatillisen osaamisen arvostus on saatava nousuun

Julkaistu 21.2.2022 |

Yhtenä meneillään olevan nousukauden merkittävänä ongelmana on noussut esiin osaajapula. Emme ole haasteen kanssa yksin. Osaajapula on levinnyt laajasti länsimaihin. Ikääntyvä väestö ja alhainen syntyvyys lyövät nyt vahvasti läpi. Ihmisiä eläköityy nopeammin kuin uusia tulee työmarkkinoille. Suomi on hyväksynyt jatkuvaa oppimista koskevat linjaukset, joilla edistetään työikäisten mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus. Osaamisen päivittäminen ja jatkuva oppiminen koskettavat meitä kaikkia.

Pula osaavasta työvoimasta koskee useita aloja ja moninaisia työtehtäviä. Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Toisaalta on asetettu tavoite, jonka mukaan 50 prosenttia 25–34-vuotiaiden ikäluokasta olisi suorittanut Suomessa korkeakoulututkinnon vuoteen 2030 mennessä. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, ja vahvistavat toteutuessaan Suomen kilpailukykyä kansainvälisesti.

Kuitenkin suuri pula nyt ja tulevaisuudessa kohdistuu ammatillisen koulutuksen saaneisiin osaajiin. Tämä monesti unohdetaan. Teknisen kaupan yrityksissä tämä näkyy muun muassa asentajien, koneistajien ja mekaanikkojen puutteena. Kaikki nuoret eivät halua opiskella teoriaa useita vuosia, vaan oppia tekemään asioita enemmän käsillään ja käytännön läheisesti – ja päästä nopeammin sisään työelämään.

Ammatillisen koulutuksen reformissa vuonna 2018 vastuuta oppimisesta siirrettiin enemmän yrityksille muun muassa siksi, ettei oppilaitoksilla ole resursseja ylläpitää modernia laitekantaa oppimisen tukemiseksi vaan ne löytyvät yrityksistä. Yleisen näkemyksen mukaan toisen asteen koulutuksen reformi ei ole kaikilta osiltaan onnistunut. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) kiinnittää huomiota siihen, että työpaikat tarjoavat oppimispaikkoja valikoivasti. VTV myös suosittaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus kartoittavat työnantajien sitoutuneisuutta työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen sekä linjaavat tarvittaessa keinoista ja taloudellisista kannustimista, joilla ammatillisen koulutuksen työelämän oppimispaikat varmistetaan. Reformin myötä yrityksillä on – ja tulee olemaan – merkittävä asema ammatillisessa koulutuksessa. On vaikea nähdä, että palaisimme vanhaan. Yritysten on tunnistettava roolinsa ammatillisessa koulutuksessa.

Opetusministeri Li Andersson kertoi tammikuussa (18.1) Helsingin Sanomissa, että opettajien ja ohjaajien palkkaukseen tarkoitetusta kertaluonteisesta määrärahasta on tarkoitus tehdä pysyvä meno. Tämä on hyvinkin kannatettava esitys. AMKEn toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu toteaa samassa HS:n artikkelissa, että on todella vaikea saada päteviä opettajia etenkin tekniikan alalle, jos luvassa on vain väliaikainen pesti.

Tekijöistä on siis pulaa. Suomen huoltovarmuudenkin kannalta on ensiarvoisen tärkeää tämä tiedostaa. Tarvitsemme lukuisan määrän toimenpiteitä, jotta varmistamme, että Suomi ei pysähdy. Ammatillinen osaaminen ja ammatillisen opetuksen arvostuksen nostaminen korkeammalle tasolle yhteiskunnassamme on ensimmäinen askel, joka tulee tehdä. Sen jälkeen tarvitaan toimenpiteitä sekä oppilaitoksissa että yrityksissä. Oppilaitokset tarvitsevat enemmän vapautta, jotta ne voivat järjestää joustavammin koulutuspaikkoja ja lisätä aloituspaikkojen määriä. Maahanmuuttajien kouluttamiseen pitää osoittaa huomiota aiempaa enemmän: heidän kotouttamiseensa tarvitaan resursseja, ja ammatillista koulutusta pitää olla tarjolla laajemmin englannin kielellä. Lisäksi koulutuskokonaisuuksia tulee räätälöidä sopimaan tehokkaammin maahanmuuttajien ohella myös muille alanvaihtajille. Tämä koskee myös koulupudokkaita eli 16-18-vuotiaita oppivelvollisia. Heille tarvitaan nopeita kaksivuotisia koulutusmalleja ammattiin ilman ”akateemista” osaa (YTO= yhteiset tutkinnon osat).

Yrityksetkin tarvitsevat tietoa, apua ja porkkanoita, jotta ne tarjoaisivat opiskelijoille entistä innokkaammin työ-, harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoja. Teknisen kaupan yrityksissä on huomattu, että oppilaitosten tarjoamia resursseja kaivataan työpaikalla tapahtuvaan opetukseen ja tukea pitää olla enemmän tarjolla oppisopimuksiin. Esimerkiksi työpaikkaohjaaja (saksalainen oppisopimusmalli) ja tehtävän muodollistaminen tekisi oppisopimusten tarjoamisen yrityksille vaivattomammaksi.

Keinoja on, jos on halua. Tukemalla sekä ammatillista koulutusta että yrityksiä varmistamme, että elinkeinoelämän pyörät pyörivät, nuoret pääsevät töihin ja hyvinvointivaltion rahoitus turvataan.

 

Markku Uitto
toimitusjohtaja
Teknisen Kaupan Liitto
p. 040 040 7870
markku.uitto@tekninen.fi

 

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 21.2.2022.

 

  • Hallitusohjelmatavoitteet
  • Markkinakatsaus