Ville Loimuneva vaihtoi lähihoitajasta insinööriksi, eikä ole katunut päätöstä päivääkään.

Ville Loimuneva päätti laittaa uransa uusiksi neljä vuotta sitten. Hän aloitti sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopinnot Tampereen ammattikorkeakoulun avoimessa AMK:ssa 2019, ja pääsi tutkinto-opiskelijaksi 2020. Viime toukokuussa mies sai käteensä insinöörin paperit. Loimunevalla oli takanaan 10 vuoden työura lähihoitajana.

– Se oli ensimmäinen ammattini. Valmistuin 2009 ja työskentelin ensin Tampereen kaupungin palvelutaloissa ja viimeiset vuodet yksityisellä puolella turva-auttajana. Vaikka lähihoitajan työ tuntui aluksi palkitsevalta ja kiinnostavalta, sen arvostus laski vuosien mittaan. Työ muuttui myös raskaammaksi, eikä palkkauskaan tyydyttänyt.

Muutos kyti Loimunevan mielessä pitkään. Hän ehti opiskella liikuntafysiologiaakin avoimessa yliopistossa ja haki puheterapeutin opintoihin yliopistoon, mutta ei tullut valituksi.

–  Päädyin lopulta insinöörin opintoihin, koska olen ollut aina kiinnostunut tekniikasta. Lisäksi sain insinööriystävieni kanssa käymieni keskustelujen kautta näkemystä alasta. Kun olin kesällä 2019 ensimmäisen lapseni isyysvapaalla, minulla oli aikaa miettiä asioita. Tein tuolloin lopullisen päätöksen ja ilmoittauduin avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin. 

Opintojen aikana Loimuneva eli vaihtelevien tunnelmien vallassa. Aluksi hän oli iloinen siitä, että oli uskaltanut tehdä hypyn tuntemattomaan. Ensimmäisenä vuotena opinnoissa oli myös uutuudenviehätystä ja ne sisälsivät yleisiä, kiinnostavia asioita, kuten matematiikkaa ja fysiikkaa. Vasta toisena vuotena siirryttiin ammatillisten opintojen pariin.

– Kun aloimme opiskella erilaisia työkaluja ja -ohjelmia, kesti vähän aikaa ennen kuin innostuin niistä. Ne olivat visuaalisesti hyvin ankeita ja mietin, että tätäkö tämä nyt on, näiden kanssako minun pitää työskennellä seuraavat vuodet. Mutta kun aloin oppia, mitä kaikkea ohjelmilla voi tehdä, ne muuttuivat mielenkiintoisiksi.

Loimuneva on työskennellyt jo reilun vuoden omalla alallaan: hän tekee koneen ohjaukseen liittyvää ohjelmointia ja käyttöliittymien suunnittelua Cargotecille kuuluvalla Kalmarilla.

– Satamassa siirrellään kontteja lukeilla, ja suunnittelen niitä käyttöliittymiä, joita kuljettaja käyttää  ohjatessaan konetta. Otan suunnittelussa huomioon myös sen, mitä huollon pitää nähdä samoista sovelluksista. Lisäksi teen asiakasprojekteihin liittyvää muuta ohjelmointia.

Työ on suurimmaksi osaksi mielenkiintoista ja vaihtelevaa, toki mukaan mahtuu myös suorittavia ja rutiininomaisiakin osuuksia. Loimuneva on ollut kuitenkin tyytyväinen uuteen ammattiinsa.

– Kun on opetellut jonkin teknisen kokonaisuuden ja saanut sen toimimaan, eli saanut jotakin konkreettista aikaiseksi, saa siitä hyvän mielen. Alalla on myös mahdollisuuksia kehittyä ja siirtyä uusiin tehtäviin. Lisäksi tekniikka kehittyy koko ajan, joten sitä kauttakin tulee uran aikana varmasti opittavaa ja vaihtelua. Työajat ovat myös inhimilliset verrattuna hoitoalan kolmivuorotyöhön, ja korvaus tehdystä työstä on merkittävästi parempi, hän luettelee. 

Loimuneva kehottaa alanvaihtoa pohtivia lähtemään rohkeasti opintielle. Vaikka hän aloitti opinnot 10 vuoden tauon jälkeen, se ei tuottanut vaikeuksia.

– Itselläni ei ollut minkäänlaista teknistä taustaa eikä edes lukiopohjaa, joten toki mietin ennen opintoja, miten tulen pärjäämään. Opinnot sujuivat kuitenkin hyvin, sain jopa stipendin opintomenestyksestäni. Oppia saa kyllä opettajilta, mutta tärkeintä on, että on myös itse valmis tekemään töitä oppimisen eteen, hän neuvoo.

Alanvaihtajan kannattaa myös tuoda esiin ja hyödyntää aiemmalla urallaan oppimiaan asioita.

– Kokemukseni vaativista asiakastilanteista on toki eduksi missä tahansa tehtävässä. Insinöörit tekevät paljon yhteistyötä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa, joten se vaatii kykyä pärjätä erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa, hän summaa.

>> Lisää teknisen kaupan alan uratarinoita