EU:n kemikaalilainsäädäntö muuttuu koko ajan – miten ihmeessä voi pysyä kärryillä?

Ihmisen terveyttä ja ympäristöä pitää suojella kemikaalien aiheuttamilta haitoilta. Tämä on kemikaalilainsäädännön ydintehtävä – toki Euroopan kilpailukyvyn parantaminen ja innovaatioiden edistäminenkin on REACH- ja CLP-asetuksissa mainittu, mutta tärkeysjärjestys on selvä.

Vuosien varrella on ollut tottuminen siihen, että yhä useamman aineen käyttöä rajoitetaan tai kielletään käytännössä kokonaan tai että aineen luokitus kiristyy eikä se senkään takia sovellu enää kaikkiin aikaisempiin tuttuihin käyttötarkoituksiin.

Viimeistään niin sanotut erityistä huolta aiheuttavat aineet ja niitä sisältävien esineiden ilmoittaminen Euroopan kemikaaliviraston SCIP-tietokantaan iski monen tajuntaan, ja epäilemättä aika kovaa. Myös teknisen kaupan yrityksille kaikki tämä toi lisää työtä, mutta tästäkin on selvitty. Oli pakko olla yhteydessä tavarantoimittajaan tai valmistajaan ja omiin asiakkaisiin, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia.

REACH-asetus toi kemikaalisäädökset käytännössä aivan kaikkien kaupan yritysten työpöydälle. Sillä säädellään hyvin paljon myös tuotteitta, esimerkiksi sitä, millaisia kemikaaleja niiden valmistuksessa voi käyttää, mitä materiaalia kone, laite tai työkalu voi sisältää.

Ainakin aineiden yhdenmukaisten ja sitovien luokitusten muutokset, uudet REACH-rajoitukset ja erityistä huolta aiheuttavat aineet kandidaattilistalla ovat sitä lainsäädännön kehityksen peruskauraa; jatkuvaa muutosta, jota kannattaa seurata. Erityisesti kemikaalikaupan yrityksille tämä on tuttua ja monia muitakin yksityiskohtia myöten välttämätöntä.

EU:n myrkyttömän ympäristön strategiaa valmisteltiin useita vuosia. Nykyisen EU-komission käsissä se muotoutui kestävyyttä edistäväksi kemikaalistrategiaksi, jota vielä tulevatkin komissiot vuorollaan toimeenpanevat ja jalkauttavat. Työ on vasta alussa, vaikka nykyisen komission peliaika alkaa olla kohta vähissä. Se iso viitekehys, johon kemikaalistrategiakin kuuluu, on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, kaikkien tuntema Green Deal.

Kukaan ei varmasti kuvitellutkaan, että edes keskeiset kemikaalisäädökset saadaan muutettua istuvan komission kaudella. Ei edes siinä tapauksessa, että meillä ei olisi ollut koronapandemiaa tai hyökkäystä Ukrainaan.

Koko kemikaalilainsäädännön lähestymistapa ja prosessit on tarkoitus uudistaa tehokkaammiksi ja nopeammiksi, mutta vielä isompi kysymys on se, miten onnistutaan vastaamaan – vai onnistutaanko – siinä, miten lainsäädäntö huomioi kiertotalouden toimintamallit ja mahdollistaa niitä. Isot globaalit haasteet, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnonvarojen hupenemisen kanssa pärjääminen, on ratkaistava.

Siihen tarvitaan myös kemikaalilainsäädännön myllerrystä. Tarvittaisiin aivan uudenlaista ajattelua. Tähänastisten keskustelujen perusteella en ole vielä vakuuttunut, että löytyy valmiutta ajatella asioita laajasti ja kokonaan uudella tavalla. Toivottavasti olen väärässä.

Minä en ainakaan - valehtelisin jos niin väittäisin. Tietysti toivoisin, että lainsäädäntö olisi yksinkertaisempaa, johdonmukaisempaa ja ennakoitavampaa kuin se on. En myöskään halua olla valtakunnan pessimisti ja sanonkin, että perusasiat selvittämällä ja omat vastuunsa hahmottamalla on mahdollista ymmärtää, mistä vastaa itse, mistä puolestaan se bisneskumppani. Osaa itse kysyä tai vaatia oikeita asioita siltä, jolla on vastuu ja tarvittava tieto tuotteesta.

EU:n ulkopuolella olevaa tavarantoimittajaa on täältä käsin kohtalaisen helppoa ohjata EU-vaatimusten äärelle, jos hän ei lainsäädäntöämme tunne. Ylipäätään rakentava vuoropuhelu toimitusketjuissa on hyödyllistä, omakin etu ja siihen myös lainsäädäntö tähtää.

Euroopan kemikaalivirastolla on ohjeita joka lähtöön, kunhan löytää oikean ja itselleen sopivan esitystavan ja tarkkuuden tason. Astetta helpompaa on etsiä tietoa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin internetsivuilta tai kysäistä neuvontapalvelusta. Onpa meillä oma lyhyt Teknisen Kaupan Liiton Kemikaalilainsäädäntöopaskin, tosin muutaman vuoden takaa. En tyrkytä mitään näistä kenellekään kesälomalukemiseksi, mutta kenties ne helpottavat elämää sitten taas syksyllä.